Litter B

Derwen Day "Flow" x Scalpsie Jake, 

Katso pentueen Koiranet

Derwen Day '' Flow''

Sijoituskoiralleni Flowlle syntyy pentuja syyskuun puolessa välissä. Raskaus on edennyt hyvin ja kerrotaan hiukan lisää tästä yhdistelmästä. Alla hieman sijoituskodin kertomaa Flowsta. 

"Flow tuli meille vähän niin kuin sika säkissä, kun Sanni kysyi olisinko halukas ottamaan Briteistä kiinnostavan oloisen pennun, jolla on hienot paimentavat vanhemmat ja hyvä sukutaulu. En tietenkään päässyt tapaamaan ja analysoimaan pentueen vanhempia sen enempää kuin mitä netistä oli tietoa löydettävissä, mutta luotin Sannin arvioon siitä kuinka tässä voisi olla nyt meille sopiva pentu. Ja sitä Flow on todellakin ollut! Flow on äärimmäisen järkevä, perusluonteeltaan rauhallinen ja hyvin miellyttämisenhaluinen koira. Jo pienenä pentuna se osoitti kiltteytensä: sisäsiisteyskasvatus sujui naurettavan nopeasti, yksinoloa ei tarvinnut harjoitella ollenkaan vaan se oli aina tyytyväinen siellä minne sen jätti, eikä se koskaan hajottanut mitään muuta kuin omia sallittuja lelujaan (ja pari vähän vähemmän sallittua petiään ). Edelleen se on kotona mitä helpoin, ei riehu eikä sählää, vaan pääasiassa loikoilee jossain lähellä perheenjäseniään. Kainaloon se hakeutuu mielellään ja meidän 1-vuotiasta tytärtä se rakastaa, mutta lapsenkin kanssa se on rauhallinen, kärsivällinen ja hellä.

Ulkona ja treeneissä Flowsta paljastuu toinen puoli. Metsälenkeillä se juoksee menemään käytännössä koko ajan, mutta pysyy lähietäisyydellä ja tulee kutsusta nopeasti luokse. Valjakkojuoksussa ja -hiihdossa ja pyöräilyssä se on erinomainen kaveri, koska vetää ja juoksee täysillä ja kyselemättä. Se on aina innokkaana tekemässä mitä tahansa lajia, ja taistelee treeneissä leluista niin että ohjaajalta meinaa olkapää mennä sijoiltaan. Nuorempana se tempoi lelut niin raivokkaasti kädestä että meinasi viedä sormetkin mennessään, mutta siitä tavasta päästiin kouluttamalla eroon. Flown kanssa olen treenannut tokoa, rallytokoa, agilitya ja paimennusta, mutta missään lajissa emme ole päässeet kovin pitkälle oman elämäntilanteeni vuoksi: tulin raskaaksi Flown ollessa 1-vuotias ja synnytykseeni liittyvien komplikaatioiden sekä pikkuvauva-ajan vuoksi olen päässyt koiraharrastuksiin vain epäsäännöllisesti. Nyt Flown ollessa 2-vuotias minulla on jälleen aikaa jatkaa sen kanssa siitä mihin jäätiin, pääasiassa me tehdään agilitya ja paimennusta mutta rallytokoon aiomme myös ottaa vielä uuden startin. Harrastuksissa Flow on ohjaajapehmeä. Sille riittää vähäinen komennus ja tavallinen äänenkäyttö - en koskaan ole tarvinnut mitään kovia otteita sen kanssa. Agilityssa se on kevyt ohjattava, lukee hyvin rataa ja painaa eteenpäin kyselemättä liikoja, mutta pysyy samalla hienosti kuulolla eikä tee omiaan. Palkkautuu sekä leluilla että nameilla, pelkät kehutkin riittävät. Paimennuksessa sillä on luontainen paimennusvietti ja eläinfiilis, mikä näkyi siinä jo pienenä pentuna. Se on lampaiden kanssa rauhallinen ja hienovarainen, ja koska meillä on edelleen vasta vähän paimennuskokemusta, saattavat jotkut tiukemmat tilanteet lampaiden kanssa vielä jännittää sitä. "Riittää"-käskystä se lopettaa paimentamisen kuin seinään. Vaikka Flow on paimenkoira, se paimentaa vain ja ainoastaan lampaita (ja välillä myös frisbeetä kantavaa perheemme toista koiraa. Mutta vain, jos sillä on frisbee suussa). Pyörät, autot ja juoksevat ihmiset eivät herätä siinä mitään tunteita. Flow on myös varsin hiljainen. Se ei vingu eikä piippaa ja haukkuukin vain harvakseltaan. Treeneissä se on aina äänetön. Nuorempana sen oli vaikea hillitä itseään jänisten ja peurojen kanssa ja lähti päättömänä juoksemaan niiden perään, mutta sittemmin se on oppinut täydellisesti luopumiskäskyn ja antaa niiden nykyään juosta nenänsä edestä. Se on helppo ottaa minne tahansa mukaan, matkustaa tyytyväisenä missä tahansa kulkuvälineessä. Kaikille ihmisille se on aina erittäin sosiaalinen ja ystävällinen, ei kuitenkaan riehakas. Tuntemattomiin koiriin se suhtautuu vähän toisesta osapuolesta riippuen välinpitämättömästi, ystävällisesti tai varauksellisesti pörhennellen, mutta tulee tutustuttuaan aina kaikkien kanssa toimeen. Lenkeillä se ei kuitenkaan välitä vastaantulevista koirista tuon taivaallista vaan kävelee neutraalisti ohitse.

Flowlla ei ole mitään allergioita tai herkkyyksiä. Pentuna se sairasti pitkäkestoisen giardian, mutta siitä päästiin lopulta oikealla lääkityksellä eroon. Sillä oli pentuna myös jonkun verran kasvukipuja (kalusi silloin tällöin takajalkojaan), mutta ne lakkasivat sen kasvettua täyteen mittaansa ja vuoden iässä Flow kuvattiin luustoltaan täysin terveeksi. Flowlla ei ole mitään alusta- tai ääniarkuuksia, mutta jotain metsäpolulla töröttävää omituista kantoa se saattaa yhtäkkiä pelätä. Myös joissain tietyissä tilanteissa siitä kuoriutuu ujopiimä: esimerkiksi Sannin vauhdikas koiralauma saa sen ujostelemaan ja pysyttelemään helmoissani meidän yhteislenkeillä. Flow on suhteellisen kookas narttu, säkä noin 55 cm ja painoa noin 18 kg. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä kömpelö tai hidas, vaan voimakas ja ketterä liikkeissään. Sillä on erittäin helppohoitoinen turkki: lyhyt, puhdistuu käytännössä itsestään ja irroittaa vain vähän karvaa, ja se on niin tiivis ettei Flowta palele kovillakaan pakkasilla. Flow on ollut meille niin nappivalinta kuin vain voi olla - se on juuri sellainen koira, joka meidän perheeseen tarvittiin."

Scalpsie Jake

Jake on hieman rakenteeltaan kevyempi ja pienempi sekä lyhyempi rungoltaan kuin Flow on, ja Jake on äärimmäisen elastinen. Jake on kuitenkin hyvin suoraviivainen ja selkeä tyyppi. Vahva ja tasainen, ei mikään maailman jättiläinen tai ei omaa kovin vahvaa uros leimakaan (mikä sopii urosmaiselle Flowlle hyvin) eikä mielestäni omaa suuremmin machoilua. Tulee siis hyvin lauman muiden urosten kanssa juttuun. Jake on melko itsenäinen tyyppi, mutta omaa kyllä paljon miellyttämisen halua. Tekee omat ratkaisut, jos siis ohjeita ei tule, muttei ole missään tapauksessa röyhkeä sen suhteen. Jake on uskomattoman hieno paimen, se on selkeästi enemmän ajava ja omaa silmää jonkin verran. Sillä on tosi hieno lammastaju ja se on hyvin kärsivällinen sekä hieno lampaiden lukutaito. Vauhti on räjähtävää ja kropanhallinta on hienoa, eli odotan todella monipuolisia harrastuskoiria tästä yhdistelmästä. Jake täydentää hienosti Flowta ja pennuista odotan tasapainoisia, omilla jaloillaan seisovia pentuja.

PÄIVITYS  21.10.2025

Flow synnytti 7 pentua 14.9.2023, joista 4 on narttua ja 3 urosta. Synnytys itsessään sujui tosi hyvin, Flow hoiti hienosti kaiken itse ja huolehti tosi hyvin pennuista. Kaikki vaikutti olevan normaalia.

Noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen Flow alkoi oireilla kummallisesti. Toin pentulaatikkoon leluja, jotka Flow silppusi pieniksi aina yksin jäädessään. Se ulkoili kiireessä, kun pentujen luo piti aina päästä nopsaan, mutta muuten kaikki vaikutti normaalilta. Pennut kasvoi tosi hyvin ja Flowlla oli tosi hyvä ruokahalukin. Silputtuja lelun palasia oli aina tosi paljon, joten en uskonut että paljoa siitä olisi mennyt mahaan asti.

Viikko silppuamis episodien jälkeen perjantaina huomasin töissä ollessani, että Flow on repinyt aivan palasiksi yhden kongin tyyppisen lelun ja oksentanut sit sen palasia keittiöön. Olin edellisenä päivänä siirtänyt pennut olohuoneen puolelle isompaan aitaukseen ja unohtanut, että olohuoneessa on myös muiden koirien lelukori, josta Flow oli tuon kongin löytänyt. Töiden jälkeen käytin Flown ulkona, siivosin oksennukset ja seurasin hetken Flown vointia. Se vaikutti normaalilta ja ulkoa oli taas kiire pentujen luokse. Minun oli lähdettävä hakemaan ystävääni kentältä, joten kovin pitkään en kotona ehtinyt olla ennen kuin jouduin lähtemään. Hoidin pennut ja ulkoilutin isot koirat ja lähdin.

Takaisin palattuani Flown vointi oli kuitenkin huonontunut. Se vaikutti hieman vaisulta, mutta liikkui ja oli mukana kodin jutuissa. Ruokin muut koirani, mutta Flowlle ruoka ei maistunut. Soitin sijoituskodille Johannalle ja todettiin yhdessä, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Soitin eläinlääkäriin, josta neuvottiin tulemaan vastaanotolle. Epäily siis oli, että lelua on mahassa ja aiheuttanut suolitukoksen, josta nyt siis on huono olo. Annoin Flown kuitenkin vielä imettää pennut ja menin vaihtamaan vaatteet. Ulos lähtiessä en meinannut saada Flowta ylös pentulaatikosta ja sit mentiinkin kiireellä lääkäriin. Päästiin Mevettiin ja suoraan hoitajan luo, joka katsoi ikenet ja vei samantien Flown takahuoneeseen.

Lääkäri tuli luokseni takaisin ja sanoi että sydämen ympärillä on tosi paljon verta, ja sitä on punkteerattu ulos jo paljon. Ainoa oikea paikka Flowlle selvitä tästä olisi mennä Viikkiin, jossa on hengityskone. Oli pimeä tosi sateinen yö ja minut ohjattiin peruuttamaan auto valmiiksi takaovelle, josta saataisiin Flow kannettua suoraan autoon. Kaksi hoitajaa kantoi Flown konttiin ja löi luukun kiinni ja minä painoin kaasua. Lääkäri oli varottanut jo ennen lähtöä, että sydän saattaa pysähtyä matkalla, kun verta vaan tuntuu tulevan rintaonteloon jostain koko ajan. Kuulin miten Flow hengitti raskaasti ja ponkaisi vielä viimeisillä voimilla ylös kontissa, kun se yritti saada henkeä. Ajoin niin lujaa kuin uskalsin ja onneksi tiet oli tyhjät. Ajoin Viikin vastaanoton eteen ja kannoin tässä kohtaa jo elottoman Flown vastaanottoon. Kukaan ei ollut vastassa vaikka näin luvattiin. Laskin Flown odotuspenkille ja murruin ihan täysin. Hoitajat tulivat vihdoin ja kantoivat Flown takahuoneeseen. Aikaa kului ja koitin kerätä itseäni aulassa kasaan. Vihdoin kun lääkäri tuli hakemaan minua aulasta, sain kuulla että Flowta on elvytetty nyt kahdesti ja saatu jo kerran sydän lyömään, mutta jos vielä yritetään niin aivovaurioita on varmasti jo tässä kohtaa tullut. Mitään ei siis ollut enää tehtävissä.

Flow menehtyi vain 23 päivää pentujen syntymästä 7.10.2023. Lepää rauhassa.

En ollut vielä aloittanut pennuille kiinteän ruoan antamista, mutta Sodalla oli vahvasti valeraskaana ja tissit täynnä maitoa. Ei se pentuja mielellään hoitanut, mutta aina kun pyysin sen laatikkoon se asettui ruokkimaan pennut. Avuksi saapui myös Lizz, toinen sijoitusnarttuni, joka piti sit pennuista muuten huolta. Oleskeli laatikossa, putsasi pyllyjä ja leikitti pentuja. Lizzun tissit oli verillä melkein, kun pennut yritti niin kovasti imeä.

Noin viikko Flown menehtymisen jälkeen pikku pentu Day alkoi oireilla. Se oli hieman väsyneempi kuin muut ja vetäytyi leikeistä herkemmin. Seurasin sen vointia muutaman päivän oireiden alettua ja mentiin sit lääkäriin. Siellä ei oikein keksitty mitään ja ohjattiin ortopedille. Pentu kuvattiin ja otettiin verikokeet, mutta varsinaisesti mitään mikä selittäisi oireita ei keksitty. Alkuun ei saatu edes särkylääkkeitä vointia parantamaan. Viikko meni vaihtelevasti, syötin Dayta muista erillään, sillä se mainasi jäädä muiden jalkoihin. Sen koordinaatio oli hatarampi ja takapaa heikompi. Vasta viikko eteenpäin, kun pennut meni eläinlääkärin tarkistukselle ja sirutukseen, saatiin särkylääkettä Daylle. Tämän jälkeen olo vähän parani, mutta ei huomattavasti. Liikkuminen ei ollut juurikaan parempaa ja kasvussa Day alkoi jäädä muista jälkeen. Sit tuli taas se viimeinen päivä.

Aamulla kun menin katsomaan pentuja, Day makasi pentulaatikon seinää vasten, kun muut pennut hyppi sen päällä. Day ei meinannut päästä enää ylös ja oli selvästi kivuissa, ruoka ei meinnut maistua ja hengitys oli raskas. Nostin Dayn laatikosta ja se vietti kanssani sen koko päivän. Kannoin sitä kaikkialle takkini sisällä. Illalla mentiin lääkäriin viimeisen kerran. 

Lepää rauhassa pikku Day, äiti odottaa sinua jo.

Muut pennut kasvoi ja kehittyi normaalisti. Muuttivat uusiin koteihinsa ja nyt pari vuotta tapahtumien jälkeen pystyn jotenkin käsittelemään asiaa itkemättä tunteja. Flow ja Day kummatkin meni ruumiin avauksiin. Flown osalta saatiin tietää, että sillä on ollut pitkäaikaisia keuhkovaurioita, jotka ovat sit aiheuttaneet niitä myös akuutisti lisää. Toisin sanoen akuutti verenvuoto rintaonteloon on tullut keuhkoista ja se on hukkunut omaan vereen. Dayn kohdalla todettiin Osteogenesis Imperfect, joka on osa myös geenitestejä. Kummatkin vanhemmat on testattu ja kumpikaan ei kanna tätä geneettistä tautia, mutta tauti voi aiheutua myös mutaatioiden kautta. Flown keuhkotauti on ollut olemassa jo raskauden aikana ja oma epäilys on se, että tuo hapen puute on aiheuttanut sikiöille vaurioita. Tätä toki ei koskaan voida todentaa. Osteogenesis voi aiheutua myös heikkolaatuisesta ruoasta, mutta meillä noin pienet pennut saavat äidin maitoa, korviketta ja tasapainoitettua pentunappulaa, joten tästä se ei voinut johtua.

Tässä kohtaa kun kaikki pennut on kuvattu, voidaan sanoa myös se, että kahdella pennuista on OC muutoksia. He eivät kuitenkaan oireileet mitenkään, ja harrastavat normaalisti lajejaan. Valitettavasti myös yhdelle pennuista, Jimmylle todettiin epilepsia, joka lääkityksestä huolimatta paheni ajan mittaan. 

Jimmy saateltiin viimeiselle matkalle 8.10.2025. Lepää rauhassa, äiti ja sisko odottaa sinua jo. Kiitos Minnalle kaikesta mitä teit Jimmylle ja voimia suruun. 

En tule jatkamaan tätä linjaa kasvatuksessani.